Jääkiekkopeli jännittää aina

Jääkiekkoa on alettu pelaamaan Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1899, silloin peliä kutsuttiin nimellä jäähockey, ja sitä pelattiin Helsingissä Pohjoisrannassa. Ensimmäisenä suomalaisena jääkiekkoilijana mainitaan Toivo Robert Tikkanen vuonna 1908, jolloin hän pelasi Saksan Berliinissä huippujoukkueessa. Suomesta löytyy monta hyvää jääkiekkoilijaa, mutta mainittavin taitaa olla Teemu Selänne, joka pelasi pitkän uran siirtyessään pelaamaan NHL:ään. Teemu on myös pelannut yhteensä kuusissa Olympialaisissa. Yksi tunnettu, jo edesmennyt huippupelaaja, oli Pekka Marjamäki eli ”Marja”, joka tuli tunnetuksi kovasta lyöntilaukauksestaan. ”Marja” pelasi urastaan pisimmän ajan Tampereen Tapparassa.

Read More

Nopeaa tilannetajua Squashissa

Nopeaa tilannetajua Squashissa

Squash on kotoisin Englannista, jossa se keksittiin 1800-luvulla rackets-pelistä. Englannissa sitä pelattiin Lontoossa majataloissa ja vankiloissa. Vuonna 1864 rakennettiin Harrowin poikakouluun ensimmäiset kentät. Suomeen pelikenttiä rakennettiin vuonna 1940, mutta ne otettiin käyttöön vasta vuonna 1968, koska sota sotki mahdollisuuksia. Pelaajat lyövät palloa vuorotellen seiniin niin kovaa kuin mahdollista, ettei toinen ehdi vastata. Pallo saa pompata kerran lattiasta tai sitä voi lyödä myös suoraan ilmasta.

 

Squashia pelataan pienehköllä pelikentällä ns. huoneessa, osittain lasiseinien sisällä, jossa palloa lyödään päätyseinien lisäksi sivuseiniin. Se on todella nopeatempoista ja tehokasta liikuntaa.  Squashmaila on pienempi kuin tennismaila, ja pallo on suunnilleen golfpallon kokoinen, valmistettu kumista. Pallossa on eri nopeuksia, jotka on merkitty erivärisillä pisteillä palloon. Peliä pelataan joko kahden pelaajan kesken tai myös neljän, jolloin se on tilan takia vaativampaa. Jokaisesta voitetusta pallosta saa yhden pisteen, ja eriä pelataan viisi.

 

Pakistanilainen Jahangir Khan on kaikkien aikojen menestynein pelaaja, ja hän pelasi 1980-luvulla, lopettaen uransa 1993. Khanista tuli 17-vuotiaana maailman nuorin squashin maailmanmestari, ja tuolloin vuosi oli 1981. Hän oli pitkään maailman paras, mutta vuonna 1986 Ross Norman katkaisi hänen voittoputkensa Toulousen MM-kisoissa.  Jahangirin jälkeen menestystä jatkoi Jansher Khan, niin ikään Pakistanista. He eivät kuitenkaan ole lähisukulaisia keskenään, vaikka sukunimi sattuukin olemaan sama.

 

Suomessa tunnettuja pelaajia ovat esimerkiksi Sami Elopuro, Juha Raumolin ja Tuula Myllyniemi. Mutta tällä hetkellä paras on Olli Tuominen, joka on voittanut yhden Euroopan mestaruuden vuonna 2012. Suomessa on monta squashseuraa, suurin on Espoossa, jossa jäseniä on yli 300. Periaatteessa squash sopii kaikenikäisille, lapsesta alkaen. Sitä voi pelata harrastus mielessä tai satsata kilpauraan, mikäli laji tuntuu itselle sopivalta. Kunto kasvaa syödessä, kuten on tapana sanoa. Vaikka laji on kovaa kuntoa vaativa, saa kunnon myös kohoamaan squashia pelaamalla. Sitä voi itsekseenkin harjoitella, ennen kuin alkaa kisaan jonkun toisen pelaajan kanssa.

Read More

Sählyn pelaaminen

Sähly tuli Suomeen Ruotsista 70-luvulla. Moni sekoittaa sählyn ja salibandyn keskenään jostain kumman syystä, mutta todellisuudessa se ei ole sama peli. Sählyn ja salibandyn välillä yksi oleellisin ero on, että sählyssä ei ole maalivahteja ollenkaan. Rangaistuslyöntikin suoritetaan ilman maalivahtia alueen keskipisteestä. Sählyssä on maalialue, johon pelaajat eivät saa koskea jaloilla, ainoastaan mailoilla. Maalialueen yli hyppiminen on myös kielletty. Sähly on itse asiassa salibandyn vapaamuotoinen harrastus, jota pelattiin epävirallisesti.

 

Alussa sitä harrastivat opiskelijat. Pikku hiljaa sählyä alettiin pelata kouluissa liikuntatunneilla. Sitten perustettiin seuroja, jotka alkoivat valmentaa lähinnä poikia, mutta tyttöjäkin tuli pikku hiljaa mukaan. Salibandyn ja sählyn säännöissä on suuriakin eroja, sekä osallistujamäärä, että peliolosuhteet voivat vaihdella. Pelitilaa ei sählyssä vaadita, kuten salibandyssa, joten ne voivat vaihdella, ja sählyä voidaan pelata pienemmissä tiloissa.

 

Sähly on siitä mukava peli, että varusteet eivät paina paljon, joten esimerkiksi ala-aste ikäinenkin voi käydä ilman vanhempien apua harjoituksissa. Sählyn pelaamiseen ei tarvita kuin mukavat vaatteet, hyvät kengät ja sählymaila, joka on paljon kevyempi ja lyhyempi kuin jääkiekkomaila. Sählymaila on tehty muovista ja varsi on ontto, joten se on todella kevyt kantaa mukana. Sählyssä menestyminen vaatii hyvää pelisilmää, ja nopeaa liikettä, siinä juostaan koko ajan kenttää ympäri. Sählyä harrastetaan myös monella työpaikalla, joissa on perustettu ns. höntsä kerhoja. Tunnin pelaamisen aikana saa kunnon hien pintaan, joten ihan huonolla kunnolla ei kauan pysy perässä. Kannattaa pitää yllä hyvää yleiskuntoa, lenkkeillä ja käydä kuntosalilla, jalkalihaksia voimistuttamassa.

 

Ensimmäiset Suomen mestaruuskisat järjestettiin Helsingissä 2009 vuonna. Tuolloin oli mukana kaikkiaan 263 joukkuetta. Miesten joukkueissa IBK Reino voitti mestaruuden. Seura on kotoisin Jämsänkoskelta, ja on vuosien varrella menestynein joukkue koko sählyn historiassa.  Naisten osalta voitti VKTP. Se on puolestaan kotoisin Espoosta. Sählyssä ei ole, kuten salibandyssa, varsinaisesti ammatikseen pelaavia, mutta amatöörejä senkin edestä.

Read More

Sauvakävellen hurjaa vauhtia

Sauvakävellen hurjaa vauhtia

Sauvakävelyn alkeet joita kaikki oppivat, kunhan aloittavat. Kävely ja lenkkeily on mukavaa, mutta kävelyyn voi ottaa mukaan sauvat, ja siinä on pieni oma tekniikkansa. Mikä on sen mukavampaa, kuin lähteä ulos ottamaan happea ja kävelemään, joko luontoon tai katuja pitkin. Kävelyyn mukavuutta tuo kävelysauvat, ne lisäävät huomaamatta vauhtia, eikä kävely tunnu aina niin tylsältä. Matka taittuu vauhdikkaasti, ja kilometrejä kertyy helposti enemmän, kuin ilman sauvoja. Siihen vielä kun lisää musiikin kuuntelun, niin lenkkihän sujuu kuin tanssi. Sauvakävely sopii kaikille, ikään katsomatta. Vanhuksille sauvat tuovat lisätuen tasapainoon, joten hekin voivat lähteä ulos yksinään.

Sauvakävely ei ihmeitä vaadi, kunnon lenkkikengät ja vaatteet sään mukaan. Itse sauvat tulee kuitenkin hankkia oikeanlaiset, jotta hartiat eivät kipeydy kävellessä. Sauvojen pituuden voi itse mitata koukistamalla käsivarren 90 asteen kulmaan, siinä asennossa on sauvan pituus oikea. Sauvoissa on piikit, jotka talvella auttavat lumessa kävelyssä sekä myös pehmeässä maastossa. Kesällä piikkien päälle laitetaan kumista tehdyt asfalttitassut, jotka vaimentavat tärähdystä. Liikerata kävellessä on hyvin tärkeä, mikäli haluaa välttyä hartiakivusta, ja saada kunnon hyödyn sauvalenkistä. Väärä tekniikka voi vaikuttaa lajin mielekkyyteen jo heti ensimmäisellä lenkillä. Joten, jos tekniikka mietityttää, niin sauvakävelystä löytyy hyvin tehtyjä ohjelmia esimerkiksi DVD- levyinä. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Amatööristäkin tulee halutessaan ammattilainen.

Sauvakävelyn on todettu olevan tehokkaampaa kestävyyden parantamiseen kuin kuntosalilla harjoittelu. Moni ei sitä kuitenkaan miellä urheiluksi, vaikka se sitä oikeasti on. Vuosia sitten kun sauvakävely ei vielä ollut niin suosittua, katsottiin ihmisiä hiukan kieroon, kun he kävelivät pitkin katuja sauvojen kanssa. Moni on varmasti saanut kuulla ”missä sukset on?”. Miehet varsinkin sanovat, että he eivät kehtaa kulkea sauvojen kanssa lenkillä. Sellaiset miehet eivät ymmärrä lajin hauskuutta ja tehokkuutta, ja jäävät paljosta paitsi. Laji taitaa edelleen olla naisvoittoinen. Sauvakävelystä on myös suuri hyöty painonpudotuksessa.

Sauvakävelyä ei ainakaan toistaiseksi ole otettu mukaan suuriin kisoihin, vaikka se olisi mukava laji muiden joukossa. Suomessa keksittyä lajia pidettiin maailmallakin ensin pöhkönä touhuna: ”siellä ne suomalaiset hiihtelevät sauvoineen ilman suksia”, kunnes laji alkoi leviään ympäri maailmaa tullen erittäin suosituksi. Ehkä se jonain päivänä on vielä olympialaislaji, normaalien kävelykilpailujen sijaan.

Read More