Frisbeegolf on mukavaa

Oletko ajatellut aloittaa uuden kesäisen harrastuksen? Frisbeegolf voisi olla mukava laji, joka ei ole kallis, joten kaikilla kiinnostuneilla on varmasti mahdollisuus siihen. Kiekkojen hinnat vaihtelevat 10-20 €:n välillä, ja alussa niitä kannattaa hankkia ainakin kolme kappaletta. Muuta siihen ei tarvita, ei kuten golfissa, jossa ”pitää” pukeutua määrätynlaisiin vaatteisiin. Ja mikä mukavinta, lajiin ei tarvita green card:in suorittamista. Alun alkaen lajia harrasti, ja siinä kilpaili lähinnä nuoret miehet, mutta nykyään harrastajia on kaikenikäisiä.

 

Frisbeegolf on kehitetty jo vuonna 1964, ja siinä tärkeänä henkilönä on toiminut Ed Headrick. Laji on Eurooppaan tullut vasta 1990-luvulla, sitä pelataan eniten Ruotsissa ja Suomessa. Frisbeegolf on kuin tavallinen golf, mutta pallon sijaan käytetään kiekkoja eli frisbeetä, mailojen sijaan käytetään vain käsiä, ja reikien sijaan on metalliset korit. Lisäksi lajiin kuuluu rata, jota edetään järjestyksessä heittämällä korista toiseen. Rata yritetään päästä läpi mahdollisimman vähällä määrällä heittoja. Se, joka ensimmäisenä pääsee maaliin, on tietysti voittaja. Laji on tällä hetkellä kasvavin laji, ja harrastajia ja uusia ratoja, tulee jatkuvasti lisää ympäri Suomea.

 

Frisbeegolf on aivan mahtava ulkoilumuoto kesällä, auringon paistaessa, ulkona saa viettää monta tuntia, saaden samalla liikuntaa. Esimerkiksi Tampereen frisbeegolf rata sijaitsee upeassa Vaakonpuistossa pienen lammen rannalla, jossa on nurmikkoa laajalla alueella. Siellä on mukava viettää piknikkiä pelin lomassa. Kerran kesässä siellä järjestetään myös kansainvälisiä kilpailuja, kuten muuallakin Suomessa. Suomessa on kaikista eniten frisbeegolfkenttiä Eurooppaa ajatellen. Pelin harrastajien mukaan hienoin rata on Lausteella Turussa. Kilpailusarjoja löytyy miehille, naisille, senioreille ja nuorille.

 

Laji on kuitenkin vaativa ja kärsivällisyys on tärkeä, mikäli aikoo menestyä, koska päivässä ei opi lajin huippuosaajaksi. Perusasioiden oppimiseen menee muutama viikko, mutta tarkkoihin pitkiin heittoihin joutuu treenaamaan pidemmän aikaa. Ajan kanssa siis voi kehittyä vaikka kuinka taitavaksi, ja voi alkaa osallistua kilpailuihin.

Read More

Telinevoimistelu vaativa laji

Telinevoimistelu vaativa laji

Telinevoimistelu on fyysisesti vaativa laji, joka vaatii ketteryyttä, ja myös rohkeutta. Telivoimistelijalla ei saa mielellään olla yhtään ylipainoa, koska siinä täytyy jaksaa kannatella itseään, sekä lattialla, että erilaisissa telineissä. Lajissa on notkeus valttia, jotkut telinevoimistelijat voivat mennä melkein solmuun notkeutensa ansiosta. Hyvä tasapaino ja nopeus on myös telinevoimistelijan uraa miettivällä oltava kunnossa. Telinevoimistelijan urasta haaveilevat mahdollisesti enemmän tytöt kuin pojat, vaikka laji sopii molemmille. Lapsenahan telinevoimistelu jo tavallaan aloitetaan tekemällä kuperkeikkoja, ja vähän isompana kärrynpyöriä, joita suuri osa lapsista osaa. Myöhemmin mukaan tulee volttien teko, mikäli taitoa ja uskallusta riittää. Harrastuksesta saattaa iän ja taitojen myötä kehittyä ammatti.

 

Telinevoimistelussa kilpaillaan miesten ja naisten sarjoissa hiukan eri tavalla. Naisten sarjassa kilpaillaan neljässä eri telineessä, ja miesten sarjassa kuudessa. Naiset kilpailevat puomilla, nojapuissa, permannolla ja hypyssä. Miehet eivät kilpaile puomilla, se on jotenkin naisellinen teline. Miehet kilpailevat permannolla, renkaissa, nojapuissa, rekillä, hevosessa ja hypyssä. Jokainen teline pisteytetään erikseen, ja kilpailussa kilpaillaan sekä omasta voitosta että joukkuevoitosta.

 

Hiukan esimerkkejä eri telineistä, joilla kilpaillaan. Puomi on teline, joka vaatii todella hyvää tasapainoa ja keskittymistä. Liikesarjoja tulee yhdistää keskenään, mikäli aikoo pärjätä kilpailussa. Puomi on pituudeltaan 5 metriä pitkä, mutta vain 10 senttimetriä leveä, joten pelkästään puomin päällä pysyminen vaatii todella hyvää tasapainoa. Permanto on 12 metriä kanttiinsa eli neliön muotoinen. Permantoesitykseen kuuluu aina musiikki ja esitykseen koreografia hyppyineen ja voltteineen. Ihanneaika uusien sääntöjen mukaan on ainoastaan yksi minuutti, joten siinä saa olla todella nopea voimistelija ehtiäkseen tekemään koko liikesarjan.

 

Suomen paras saavutus on vuoden 1948 Lontoon olympialaisissa ollen paras telinevoimistelumaa. Sen jälkeen ovat mm. silloinen Neuvostoliitto, Japani, Romania ja Saksa pärjänneet hyvin. Romaniasta kotoisin oleva Nadia Comăneci on voittanut olympialaisissa peräti viisi kertaa, maailmanmestaruuksia hänellä on kaksi, ja yhdeksän Euroopan mestaruutta. Hän aloitti voimistelun kuusivuotiaana, ja kolmetoistavuotiaana voitti ensimmäisen kerran EM-mitalin. Nadia jatkoi aktiiviuransa jälkeen valmentajana omassa maassaan, kunnes vuonna 1989 loikkasi Yhdysvaltoihin mennen siellä naimisiin.

Read More

Nopeaa tilannetajua Squashissa

Nopeaa tilannetajua Squashissa

Squash on kotoisin Englannista, jossa se keksittiin 1800-luvulla rackets-pelistä. Englannissa sitä pelattiin Lontoossa majataloissa ja vankiloissa. Vuonna 1864 rakennettiin Harrowin poikakouluun ensimmäiset kentät. Suomeen pelikenttiä rakennettiin vuonna 1940, mutta ne otettiin käyttöön vasta vuonna 1968, koska sota sotki mahdollisuuksia. Pelaajat lyövät palloa vuorotellen seiniin niin kovaa kuin mahdollista, ettei toinen ehdi vastata. Pallo saa pompata kerran lattiasta tai sitä voi lyödä myös suoraan ilmasta.

 

Squashia pelataan pienehköllä pelikentällä ns. huoneessa, osittain lasiseinien sisällä, jossa palloa lyödään päätyseinien lisäksi sivuseiniin. Se on todella nopeatempoista ja tehokasta liikuntaa.  Squashmaila on pienempi kuin tennismaila, ja pallo on suunnilleen golfpallon kokoinen, valmistettu kumista. Pallossa on eri nopeuksia, jotka on merkitty erivärisillä pisteillä palloon. Peliä pelataan joko kahden pelaajan kesken tai myös neljän, jolloin se on tilan takia vaativampaa. Jokaisesta voitetusta pallosta saa yhden pisteen, ja eriä pelataan viisi.

 

Pakistanilainen Jahangir Khan on kaikkien aikojen menestynein pelaaja, ja hän pelasi 1980-luvulla, lopettaen uransa 1993. Khanista tuli 17-vuotiaana maailman nuorin squashin maailmanmestari, ja tuolloin vuosi oli 1981. Hän oli pitkään maailman paras, mutta vuonna 1986 Ross Norman katkaisi hänen voittoputkensa Toulousen MM-kisoissa.  Jahangirin jälkeen menestystä jatkoi Jansher Khan, niin ikään Pakistanista. He eivät kuitenkaan ole lähisukulaisia keskenään, vaikka sukunimi sattuukin olemaan sama.

 

Suomessa tunnettuja pelaajia ovat esimerkiksi Sami Elopuro, Juha Raumolin ja Tuula Myllyniemi. Mutta tällä hetkellä paras on Olli Tuominen, joka on voittanut yhden Euroopan mestaruuden vuonna 2012. Suomessa on monta squashseuraa, suurin on Espoossa, jossa jäseniä on yli 300. Periaatteessa squash sopii kaikenikäisille, lapsesta alkaen. Sitä voi pelata harrastus mielessä tai satsata kilpauraan, mikäli laji tuntuu itselle sopivalta. Kunto kasvaa syödessä, kuten on tapana sanoa. Vaikka laji on kovaa kuntoa vaativa, saa kunnon myös kohoamaan squashia pelaamalla. Sitä voi itsekseenkin harjoitella, ennen kuin alkaa kisaan jonkun toisen pelaajan kanssa.

Read More

Sauvakävellen hurjaa vauhtia

Sauvakävellen hurjaa vauhtia

Sauvakävelyn alkeet joita kaikki oppivat, kunhan aloittavat. Kävely ja lenkkeily on mukavaa, mutta kävelyyn voi ottaa mukaan sauvat, ja siinä on pieni oma tekniikkansa. Mikä on sen mukavampaa, kuin lähteä ulos ottamaan happea ja kävelemään, joko luontoon tai katuja pitkin. Kävelyyn mukavuutta tuo kävelysauvat, ne lisäävät huomaamatta vauhtia, eikä kävely tunnu aina niin tylsältä. Matka taittuu vauhdikkaasti, ja kilometrejä kertyy helposti enemmän, kuin ilman sauvoja. Siihen vielä kun lisää musiikin kuuntelun, niin lenkkihän sujuu kuin tanssi. Sauvakävely sopii kaikille, ikään katsomatta. Vanhuksille sauvat tuovat lisätuen tasapainoon, joten hekin voivat lähteä ulos yksinään.

Sauvakävely ei ihmeitä vaadi, kunnon lenkkikengät ja vaatteet sään mukaan. Itse sauvat tulee kuitenkin hankkia oikeanlaiset, jotta hartiat eivät kipeydy kävellessä. Sauvojen pituuden voi itse mitata koukistamalla käsivarren 90 asteen kulmaan, siinä asennossa on sauvan pituus oikea. Sauvoissa on piikit, jotka talvella auttavat lumessa kävelyssä sekä myös pehmeässä maastossa. Kesällä piikkien päälle laitetaan kumista tehdyt asfalttitassut, jotka vaimentavat tärähdystä. Liikerata kävellessä on hyvin tärkeä, mikäli haluaa välttyä hartiakivusta, ja saada kunnon hyödyn sauvalenkistä. Väärä tekniikka voi vaikuttaa lajin mielekkyyteen jo heti ensimmäisellä lenkillä. Joten, jos tekniikka mietityttää, niin sauvakävelystä löytyy hyvin tehtyjä ohjelmia esimerkiksi DVD- levyinä. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Amatööristäkin tulee halutessaan ammattilainen.

Sauvakävelyn on todettu olevan tehokkaampaa kestävyyden parantamiseen kuin kuntosalilla harjoittelu. Moni ei sitä kuitenkaan miellä urheiluksi, vaikka se sitä oikeasti on. Vuosia sitten kun sauvakävely ei vielä ollut niin suosittua, katsottiin ihmisiä hiukan kieroon, kun he kävelivät pitkin katuja sauvojen kanssa. Moni on varmasti saanut kuulla ”missä sukset on?”. Miehet varsinkin sanovat, että he eivät kehtaa kulkea sauvojen kanssa lenkillä. Sellaiset miehet eivät ymmärrä lajin hauskuutta ja tehokkuutta, ja jäävät paljosta paitsi. Laji taitaa edelleen olla naisvoittoinen. Sauvakävelystä on myös suuri hyöty painonpudotuksessa.

Sauvakävelyä ei ainakaan toistaiseksi ole otettu mukaan suuriin kisoihin, vaikka se olisi mukava laji muiden joukossa. Suomessa keksittyä lajia pidettiin maailmallakin ensin pöhkönä touhuna: ”siellä ne suomalaiset hiihtelevät sauvoineen ilman suksia”, kunnes laji alkoi leviään ympäri maailmaa tullen erittäin suosituksi. Ehkä se jonain päivänä on vielä olympialaislaji, normaalien kävelykilpailujen sijaan.

Read More